Mitä jos mielessä pyörii seksuaalinen fantasia, jota ei koskaan haluaisi toteuttaa?
Entä jos huomaa kiihottuvansa asiasta, jota samalla vähän häpeää? Tai jos fantasia tuntuu jotenkin ristiriitaiselta oman persoonan, parisuhteen tai arvojen kanssa?
Vastaanotolla ihmiset saattavat kysyä: Mitä tämä kertoo minusta? Olenko jotenkin outo? Tarkoittaako tämä, että oikeasti haluan tätä?
Useimmiten ensimmäinen asia, jonka haluan sanoa, on yksinkertainen:
Fantasia ei ole sama asia kuin halu. Eikä fantasia ole teko.
Mielessä voi liikkua paljon sellaista, mitä ihminen ei koskaan haluaisi tapahtuvan todellisuudessa.
Seksifantasia voi olla paljon muutakin kuin suunnitelma seksistä
Seksifantasia voi olla pieni mielikuva, ajatus tai kokonainen tarina. Se voi syntyä itsestään tai sitä voi tietoisesti rakentaa mielessään.
Jollekin fantasia liittyy läheisyyteen. Toiselle siihen, että saa olla voimakkaasti haluttu. Joku fantasioi vallan luovuttamisesta, toinen vallan ottamisesta. Mukana voi olla jännitystä, uusia ihmisiä, tuttuja ihmisiä, erilaisia rooleja tai asioita, joita ei todellisuudessa haluaisi koskaan kokeilla.
Siksi fantasian sisältöä ei kannata tulkita liian suoraan.
Jos ihminen fantasioi alistumisesta, se ei automaattisesti tarkoita, että hän haluaisi tulla hallituksi tavallisessa elämässään. Ihminen, joka kantaa arjessaan valtavasti vastuuta, voi esimerkiksi nauttia mielikuvasta, jossa hänen ei hetkeen tarvitse päättää yhtään mitään.
Toiselle sama fantasia voi tarkoittaa aivan eri asiaa.
Siksi terapeuttina minua kiinnostaa yleensä enemmän kysymys:
Mitä juuri tämä fantasia antaa sinulle?
Mikä siinä tuntuu hyvältä? Mikä siinä kiihottaa?
Hiljaisella ja rauhallisella ihmisellä voi olla hyvinkin rohkea fantasiamaailma
Ihmisen ulkoisesta olemuksesta ei voi päätellä hänen seksuaalista mielikuvitustaan.
Rauhallisella, ujolla tai hyvin hillityllä ihmisellä voi olla todella rikas ja rohkea fantasiamaailma. Vastaavasti hyvin ulospäinsuuntautuneen ihmisen seksuaaliset fantasiat voivat olla hyvinkin tavanomaisia.
Tämä on minusta yksi seksuaalisuuden kiinnostavista puolista.
Me näemme toisista ihmisistä heidän ulkoisen elämänsä. Omasta itsestämme tunnemme myös kaiken sen, mitä päämme sisällä tapahtuu.
Siksi ihminen saattaa helposti ajatella oman fantasiansa olevan jotenkin poikkeuksellinen.
Todellisuudessa moni fantasia, jota ihminen häpeää vuosikausia, ei olekaan kovin harvinainen.
Joskus ongelma ei ole itse fantasia.
Ongelmaksi on muodostunut häpeä fantasian ympärillä.
Fantasia ei tarkoita, että haluaisit toteuttaa sen
Tämä ero on tärkeä.
Ihminen voi fantasioida seksistä useamman ihmisen kanssa ja haluta todellisuudessa täysin yksiavioisen parisuhteen.
Hän voi fantasioida tuntemattomasta ihmisestä olematta kiinnostunut tapaamaan tuntemattomia.
Hän voi fantasioida kontrollin menettämisestä ja samalla kokea todellisessa elämässä turvallisuuden ja oman päätösvallan erittäin tärkeäksi.
Joskus fantasian haluaa toteuttaa. Sekin on mahdollista.
Mutta fantasia, toive ja aikomus eivät ole sama asia.
Siksi yhden mielikuvan perusteella ei kannata tehdä suuria johtopäätöksiä itsestään.
Miksi mieli sitten valitsee juuri tietyn fantasian?
Tähän ei aina löydy vastausta.
Joskus ihminen tunnistaa yhteyden johonkin aikaisempaan kokemukseen. Joskus tietty asia on alkanut kiihottaa jo nuorena ja pysynyt mukana vuosikymmeniä. Joskus kiinnostus syntyy myöhemmin.
Mukana voivat olla kokemukset, mielikuvitus, opitut mielleyhtymät, kiihottuminen, kulttuuri, pornografia, tunteet ja monet muut asiat.
Ja joskus vastaus on yksinkertaisesti:
En tiedä.
Sekin saa riittää.
Kaikelle seksuaalisuudessa ei tarvitse löytää yhtä alkuperäistä syytä.
Entä jos fantasia liittyy vaikeaan kokemukseen?
Vaikeat ja traumaattiset kokemukset voivat joillakin ihmisillä näkyä myöhemmin myös seksuaalisessa mielikuvamaailmassa.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tietystä fantasiasta voisi päätellä ihmisen traumataustan.
Tässä on tärkeää erottaa toisistaan myös kolme hieman erilaista asiaa:
seksuaalinen fantasia, tahtomatta mieleen tunkeutuva mielikuva ja traumamuisto.
Ne eivät ole sama asia.
Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa kokenut ihminen voi huomata myöhemmin mielessään samankaltaisia teemoja. Jollekin ne voivat olla ahdistavia ja tahattomia. Jollakin ne voivat tulla osaksi seksuaalista fantasiaa.
Jos näin tapahtuu, se ei missään tapauksessa tarkoita sitä, että ihminen olisi halunnut alkuperäisen tapahtuman.
Fantasia ei muuta väkivaltaa jälkikäteen suostumukselliseksi.
Voiko petetyksi tuleminen tulla seksuaalisiin fantasioihin?
Voi.
Voimakkaat kokemukset eivät aina jää siististi omaan lokeroonsa.
Petetyksi tullut ihminen voi esimerkiksi huomata ajattelevansa kumppanin seksiä toisen ihmisen kanssa tai fantasioivansa itse pettämisestä, vaikka ei koskaan haluaisi toteuttaa sitä.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa pysähtyä miettimään, mistä oikeastaan on kyse.
Onko mielikuva kiihottava fantasia?
Vai onko se ennemmin ahdistava ajatus, joka palaa mieleen tahtomatta?
Samassa mielikuvassa voi joskus olla myös monta tunnetta yhtä aikaa: kiihottumista, mustasukkaisuutta, pelkoa, uteliaisuutta ja häpeää.
Ihmisen seksuaalisuus ei aina ole täysin loogista. Eikä sen tarvitsekaan olla.
Samansukupuoliset fantasiat eivät yksin määritä seksuaalista suuntautumista
Samansukupuolinen fantasia voi joskus saada ihmisen säikähtämään.
Olenko sittenkin homo? Olenko biseksuaali?
Pelkästä fantasiasta tätä ei voi päätellä.
Jollekin kyse voi olla seksuaalisesta uteliaisuudesta. Toiselle fantasia voi olla yksi osa sitä prosessia, jossa oma homoseksuaalisuus tai biseksuaalisuus alkaa vähitellen tulla tietoiseksi.
Osa ihmisistä tunnistaa oman biseksuaalisuutensa vasta myöhemmällä iällä.
Oleellista ei ole kiirehtiä määrittelemään itseään yhden fantasian perusteella.
Omaa seksuaalisuutta voi tutkia rauhassa.
Pornografia voi ruokkia fantasiamaailmaa
Pornografia ja seksuaaliset fantasiat voivat vaikuttaa toisiinsa.
Kun ihminen kiihottuu toistuvasti tietynlaisesta sisällöstä, siihen liittyvät mielikuvat voivat vahvistua. Samalla ihminen, jolla on jo tietynlainen fantasia, hakeutuu luonnollisesti sellaisen pornografian tai muun eroottisen materiaalin pariin, joka vastaa sitä.
Suunta toimii siis molempiin suuntiin.
Pakonomaisessa pornografian käytössä fantasialla voi olla vielä suurempi merkitys.
Kyse ei silloin välttämättä ole enää vain seksuaalisesta halusta.
Pornografiaan ja fantasiaan voidaan alkaa hakeutua silloin, kun ihminen on stressaantunut, yksinäinen, ahdistunut, tylsistynyt tai haluaa hetkeksi pois jostakin vaikeasta tunteesta.
Fantasiasta tulee silloin myös tapa säädellä oloa.
Vastaanotolla minua kiinnostaa silloin paitsi se, mitä ihminen katsoo tai mistä hän fantasioi, myös tämä:
Mitä tapahtui juuri ennen kuin tarve tuli?
Mitä tunnetta ihminen yritti saada? Entä mitä tunnetta hän yritti välttää?
Kink ja BDSM voivat olla osa fantasiamaailmaa
Seksuaaliset fantasiat voivat sisältää myös kink- tai BDSM-teemoja.
Kink on laaja kattokäsite erilaisille tavanomaisesta poikkeaville seksuaalisille kiinnostuksille, fantasioille ja toimintatavoille. BDSM on yksi kinkin alueista.
Pelkästään se, että fantasia on kinky tai sisältää esimerkiksi dominointia, alistumista tai sidontaa, ei tee siitä ongelmallista.
Epätavallinen ei ole sama asia kuin sairas.
Olennaisempaa on esimerkiksi suostumus, turvallisuus ja se, millainen suhde ihmisellä itsellään on omaan seksuaalisuuteensa.
Entä neurokirjo?
Myös neurokirjon ja seksuaalisuuden yhteyksiä tutkitaan enemmän.
Esimerkiksi autismikirjolla aistikokemukset voivat olla hyvin yksilöllisiä. Kosketus, paine, materiaalit, tuoksut, lämpötila tai muut aistimukset voivat saada seksuaalisuudessa tavallista suuremman merkityksen.
Joillekin hyvin selkeä kommunikaatio, sovitut rajat ja ennakoitavuus voivat olla seksuaalisessa tilanteessa erityisen tärkeitä.
Silti tästä ei pidä tehdä uutta stereotypiaa.
Autismidiagnoosista tai ADHD ei voi päätellä, millainen ihmisen seksuaalinen fantasiamaailma on.
Diagnoosista ei voi rakentaa ihmisen seksuaalista profiilia.
Pitääkö kaikki fantasiat kertoa kumppanille?
Ei.
Parisuhteessakin ihmisellä saa olla oma mielensisäinen maailma.
Kaikkien fantasioiden kertominen ei ole rehellisen parisuhteen mittari.
Jos kuitenkin fantasia on itselle tärkeä tai sitä haluaisi kokeilla yhdessä kumppanin kanssa, siitä voi olla hyvä keskustella.
Silloin kannattaa muistaa myös toinen tärkeä asia:
Fantasian kertominen ei velvoita kumppania toteuttamaan sitä.
Toinen voi sanoa: Kiitos kun kerroit. Ymmärrän tämän sinusta nyt paremmin, mutta en itse halua tehdä sitä.
Se on täysin hyväksyttävä vastaus.
Milloin seksifantasia muuttuu ongelmaksi?
Tässä kohtaa kiinnostun enemmän ihmisen suhteesta fantasiaan kuin fantasian sisällöstä.
Joskus asiakas sanoo:
Minulla on tällainen fantasia ja se on minulle ongelma.
Silloin kysyn mielelläni:
Mikä siinä on sinulle ongelma?
Onko ongelma fantasia itsessään vai se, mitä ajattelet fantasian kertovan sinusta?
Onko mukana voimakasta häpeää?
Tuntuuko fantasia pakonomaiselta?
Vieko se niin paljon aikaa ja huomiota, että työnteko tai muu elämä kärsii?
Onko seksuaalisuus kaventunut niin, että kiihottuminen onnistuu lähes vain yhden tietyn fantasian avulla?
Onko toimintaan tullut asioita, joita ihminen ei enää itse koe haluavansa tehdä?
Onko parisuhde alkanut kärsiä?
Hyvä kysymys voi olla myös:
Jos kukaan maailmassa ei arvostelisi minua tästä fantasiasta, olisiko se minulle edelleen ongelma?
Jos vastaus on ei, ongelman ytimessä saattaa olla ennen kaikkea häpeä.
Jos vastaus on kyllä – tämä hallitsee minua, en pysty lopettamaan, se vie elämästäni asioita – silloin tilannetta kannattaa tutkia tarkemmin.
Vastaanotolle ei tarvitse tulla vasta siinä vaiheessa, kun kaikki on solmussa
Omista seksuaalisista fantasioista voi tulla puhumaan seksuaaliterapeutin kanssa jo silloin, kun ne yksinkertaisesti herättävät kysymyksiä.
Vastaanotolla ei tarvitse todistaa, että oma ongelma on tarpeeksi suuri.
Siellä voidaan pohtia esimerkiksi:
Miksi juuri tämä fantasia puhuttelee minua?
Haluanko toteuttaa sitä vai riittääkö minulle fantasia?
Miksi häpeän tätä?
Onko tämä minulle hyvä osa seksuaalisuutta vai onko siitä tullut jotakin, mitä en enää itse hallitse?
Seksuaaliterapian tarkoituksena ei ole automaattisesti poistaa fantasiaa.
Usein tärkeämpää on oppia ymmärtämään omaa seksuaalisuutta ja löytää tapa elää sen kanssa niin, että oma ja muiden hyvinvointi, rajat ja turvallisuus säilyvät.
Lopulta tärkein kysymys ei ehkä ole: onko tämä normaalia?
Seksuaalisuudessa “normaali” on välillä aika hankala sana.
Ihmisten mielikuvitus on valtavan monimuotoista.
Sen vuoksi itse vaihtaisin kysymyksen:
Onko tämä normaalia?
toiseen:
Mitä tämä merkitsee minulle?
Aiheuttaako se minulle kärsimystä?
Onko se minun hallinnassani?
Sopiiko se omiin arvoihini?
Ja jos haluan toteuttaa sitä, voiko se tapahtua turvallisesti ja kaikkien osapuolten suostumuksella?
Fantasia voi olla rohkea, ristiriitainen, outo, kaunis, kiihottava tai joskus itseäkin hämmentävä.
Se ei yksin määrittele sitä, kuka olet.
Lisää kommentti
Kommentit